Miksi tarvitaan blogi hyvinvoinnista ja taloudesta?

Tämä blogi on syntynyt ajatuksista matkan varrella, olen pohtinut miten vähän tiedämme mielen ominaisuuksia ja merkityksellisen elämän tekijöitä kartoittavasta tutkimuksesta, jota tehdään ympäri maailmaa joka päivä. Vain pieni osa siitä päätyy uutisiin, vaikka monilla tutkituilla jutuilla on merkitystä meidän arkemme päätöksissä, valinnoissa ja suunnitelmissa. Kohtaan näitä asioita kotona, töissä ja ympärilläni. Pohdin niitä bussimatkoilla ja kirjoitan pieneen muistikirjaani: Muista etsiä tästä lisää tietoa!

Uskon vahvasti siihen että tieto voi helpottaa elämää. Kaikkea ei tarvitse itse kokeilla.

Kaikki tieto ei kuitenkaan kosketa, sitä on liikaa ja kuka tietää mitä se kaikki tarkoittaa. Mielipiteitä on moneksi. Olen asettanut itselleni tehtäväksi etsiä pieniä helmiä, itseäni kiinnostavia tutkimuksia, oivalluksia ja löytöjä. Ainoa ehto on, että ne ovat olennainen osa arkea ja niistä voisi olla hyötyä muillekin.

Vuoden 2020 teema on, mitä haluaisin lisää elämääni, miten tasapainoittaa omaa taloutta (Rahaviisaus-kirja julkaistaan elokuussa 2020) ja miten olisin yhteydessä muihin ja enemmän läsnä omassa arjessani? Myös hyvinvointitalous on nousussa, pandemia muokkaa ajatteluamme ja päätöksenteon on tultava perässä. Yhteiskunnan tuloerojen suuruus vaikuttaa siihen, miten koemme ympäröivän yhteisön: tuntuuko se turvalliselta vai syökö se uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Taloudellinen stressi vaikuttaa kykyihin tehdä päätöksiä ja suunnitella tulevaa – taloushuolien vaivaava mieli ei ole parhaimmillaan ratkaisemaan taloushuolia.

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miten päivät muuttavat muotoaan kun elämä muuttuu. Nyt olen tässä – mutta jo huomenna voi tapahtumien virta mullistaa jo hetkeksi rakentamani rutiinin.

Tämä on ajan kuluttamista välitilassa, paikassa joka jo luoteeltaan on hetkellinen. Välitilassa ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä tai sitoutua suuriin suunnitelmiin. Hyvätkin aikomukset, innostuminen ja mukaan tempautuminen on epävarmaa, pystynkö sittenkään siihen mitä lupasin. Jaksanko lähteä mukaan vanhempain yhdistykseen jos lapsen korvatulehduskierre jatkuu. Olenko valmis työmatkalle kun stressi jo pelkästä ruuhkaisesta aamujunasta vie voimat. Entä jos huomenna onkin jo toisin? Virtaus on nopeaa, välillä pelottavaa. Koskaan ei tiedä mitä seuraava puhelinsoitto tuo tullessaan.Epävarmuus elämässä saa minut tuntemaan myötätuntoa ja kiinnostusta näitä kaikkia kanssamatkustajia kohtaan.

Tästähän onkin kyse, tunteesta jonka tulisi kuulua jokapäiväiseen elämään. Kaikki on hetkellistä, jos en tunne kiinnostusta ja kunnioitusta tätä todellisuutta kohtaan se on jo kohta myöhäistä.

Taloudessa on tapahtumassa paljon, sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla.

Mitä avoimempia olemme muutokselle ja myönnämme, että on lähes mahdotonta nähdä mihin se kulman takana johtaa, meillä on mahdollisuus olla aidosti läsnä tässä hetkessä.

Talouden kysymykset ovat pitkään keskittyneet rahan ansaitsemisen ympärille. Rahasta puhuvat julkisesti enimmäkseen ne, joilla ei ole siitä todellista pulaa. On kuitenkin hyvä huomata, miten yhteenkuuluvuus ja kiinnostus muita kohtaan syntyy epävarmuudesta ja avautumisesta. Mikään ei ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Rahan psykologia liittyy isoihin asioihin: työhön, kotiin, onnellisuuteen, terveyteen ja psyykkiseen kuormitukseen. Me kaikki kerromme itsellemme tarinaa rahasta. Epätäydellisyys, suru, pelko, häpeä…tunteita joista haluaisimme päästä eroon – ne pitävät meidät kosketuksissa muihin, maailmaan ympärillämme. Siksi tänään haluan tunnustaa ilolla, mikään ei ole täydellistä. Se mikä näyttää ulospäin hyvältä, kätkee taakseen paljon muutakin. Tarinalla on aina molemmat puolet. Onneksi näin on.

Tämä blogi on olemassa tarjotakseen toivon mukaan tietoa, kokemuksia, näkökulmia ja keskustelua psyykkisen hyvinvoinnin, päätöksenteon ja talouden teemoista. Näiden aiheiden parissa työskentelen päivittäin, joten uskon että ne monelle muullekin tärkeitä.

Itsensä näkyväksi asettaminen ja kantaa ottaminen ei ole aina helppoa. Tässä vielä helmi vuodelta 2010, joka on minuakin rohkaissut siihen. Brené Brown puhuu haavoittuvuudesta